Jumittaa. Ei ajatus kulje, 27 tuntia jäljellä.

Juhannus. Mietityttää edelleen. Tuntuu, että saa olla ja mennä. Ei jaksa, ei huvita. Ahdistaa.

Vauhdikas työviikonloppu joka jatkuu vielä muutaman päivän, molemmat, vauhti kuin työkin. Eilen laitettiin ihmisiä lomareissulle, tänään on pidetty sadetta, huomenna palaveripäivä, pidemmän kaavan mukaan.

Taustalla harmitus.

kun on huono päivä! Extratyöt ei menny niinkuin piti, no joo, ne piti tehdä jo eilen...

Sukukokous pienellä porukalla, ulkokahvit, tänään tarkeni. Koiran korva :(

Pakkaamatta. Aikaisin liikkeelle aamulla. Väsyttää, taas. Nukkumaan.

Niin minä mieleni pahoitin tänä iltana kun "ystävä" piipahti arvostelemassa kotiani. Itku tuli. Ehkä hyvä niin, varsin jos laittaa toisen miettimään sanomisiaan. Hah, juhannusta pitäs yhessä viettää :(

Päivä oli muutoin ihana, aarrekartan kaivoin esiin vuosien takaa. Hauska miten se elää elämäänsä. Ei paljoa tarvitse päivittää, ehkä ennemminkin alkaa elämään, toteuttamaan sitä, haaveet kohti tavoitetta.

Juuri nyt väsynyt ja pettynyt.

On tehty puutarhassa töitä urakalla, maalattu aitaa, pesty ikkunaa, aamulla jatkuu mattojen pesulla. Pienen taajaman keskustassa on isolla tontilla puuhaa, olen vanhemman ihmisen apuna jonkun päivän kun vapaata nyt sattuu olemaan. Ihan valtavan kivaa kuitenkin tehdä kaikenlaista. Väsyttää kyllä.

Oli tuossa yksi sukulainenkin sunnuntaina, katsoi vaan meidän muiden touhuja todeten, onneksi hän on pyhittänyt sunnuntain työltä. Niin minäkin tekisin jos se olisi mahdollista, aina ei vaan voi.

Huomenna katsomme mitä perunamaalta löytyy, joko saadaan uusia perunoita.