Juhannus. Mietityttää edelleen. Tuntuu, että saa olla ja mennä. Ei jaksa, ei huvita. Ahdistaa.

Taustalla harmitus.

Sukukokous pienellä porukalla, ulkokahvit, tänään tarkeni. Koiran korva :(

Pakkaamatta. Aikaisin liikkeelle aamulla. Väsyttää, taas. Nukkumaan.

Päivä oli muutoin ihana, aarrekartan kaivoin esiin vuosien takaa. Hauska miten se elää elämäänsä. Ei paljoa tarvitse päivittää, ehkä ennemminkin alkaa elämään, toteuttamaan sitä, haaveet kohti tavoitetta.

Juuri nyt väsynyt ja pettynyt.

Oli tuossa yksi sukulainenkin sunnuntaina, katsoi vaan meidän muiden touhuja todeten, onneksi hän on pyhittänyt sunnuntain työltä. Niin minäkin tekisin jos se olisi mahdollista, aina ei vaan voi.

Huomenna katsomme mitä perunamaalta löytyy, joko saadaan uusia perunoita.

Tänään ollut siivouspäivä, ei pitänyt, vähän karkas käsistä samalla kun tutkin mitä laatikot ovat syöneet. Tuli siirrettyä sänky, pestyä ikkuna ja lattia, lakanat ainakin otettua pois, täyshoito.

Yleisongelma on se, ettei kiinnosta, ei oikein mikään, kaikki on tasasta pakkoa, pakko suorittaa. Ahdistaa, muttei kiinnosta, ei ole halua eikä voimiakaan muuhun kuin aloittamiseen, tuloksen voi arvata.

Monessa liemessä oltu, lapsuudessa koettu mm. isän hylkäys, erot, isäpuoli, alkoholismi, aiheuttanut monen moista juttua elämään joita vasta tajuaa, ja jöutuu käsittelemään.

Terveys petti kunnolla 2006 josta lähtien ollut sinnittelyä, jos niin kyllä sitä ennenkin, yh ja työttömyys kovin tuttua. Jälleen menossa -jos tästä pääsisi elämään mukaan vielä- vuosi, tänään ei taas siltä näyttänyt eikä tuntunut. Vaativuus vie minulta pienetkin ilot. Masennus eri asteisena kulkee mukanani arjessa. Muina mukana ovat kilpirauhassairaus, uniapnea, lihavuus.

Eristäydyn kotiin kun en jaksa olla sosiaalinen, en jaksa roikkua puhelimessa, en olla menossa johonkin koko ajan. Vastaan jos joku soittaa, mielelläni keittelisin kahvit jos joku tulisi. Mutta sen pitäisi aina olla minun menossa ja tulossa, elän erilaista elämänvaihetta nyt. Asun yksin, ei hyvä, asun liian kalliisti yksin. Viihdynkin yksin, liian hvyin. Aika on välillä pitkä ja tylsistyn, hermostun ja ahdistun. Tekemisiin on vaikea tarttua, tekemiset ei lopu, eikä mielenkiinnonkohteet.

Tänään ehtii vielä päivä kirkastua, odotan tekstaria päivän ohjelmasta.  Työkaluja vai yrttejä. Maalla vai kaupungissa. Ystävän kanssa vai yksin.

Pari kuivaa juttua piti tehdä ennen kuin pääsin lähtemään. Aivan upea puutalo keskellä kaupunkia, tutustuimme ystäväni kanssa yhteen asunnoista, ankea tyhjänä, mutta monien mahdollisuuksien asunto. Jatkoimme maalle työkalujen pariin, pari tuntia tehokkaasti hommia yhessä, jo mahtuu. Kotiintuomisiksi raparperia.

Monien mutkien jälkeen olen tässä. Jälleen. Tyhjää.